Kukapa ei olisi kuullut luonnehdintaa: ”Hän on sellainen luova ihminen.” Se saattaa tulla kertojan suusta innostuneesti, ilahtuneesti, suurella kunnioituksella tai halveksuvasti ja saattaa tarkoittaa lopulta mitä tahansa nerosta puolipöpiin. Mutta riisutaanpa siitä nuo äänenpainoilla maalaillut merkitykset. Luova ihminen? Sehän oikeastaan tarkoittaa vain, että on ihminen. Jokainen on luova tai ainakin jokaiseen on sisäänrakennettu mahdollisuus olla luova. (Toki se on jokaisesta itsestään kiinni, mitä ominaisuuksistaan haluaa päästää pintaan asti ja käyttää…)

Jo peruskoulussa pitää luoda oma opinpolkunsa. Pitää valita monesta vaihtoehdosta ne, jotka tukevat oman tulevaisuuden suuntaa. Se tulevaisuus pitää siis nähdä ja kuvitella ennalta. Ja päätellä mikä olisi sille hyödyksi. Siihen...

Wau! Sattuipa sopivasti tähän hoitolamekaanikon julkaisun kynnykselle.. Kuka luki 3.10. ilmestyneen Anna-lehden? Sen jossa oli todella kauneudenhoitajiin kiukustustunut toimittaja kirjoittanut jutun otsikolla ”Jättäkää ryppyni rauhaan”?

Minä luin. Moneen kertaan. Ja tunnustan, että oli vaikea olla tempautumatta vastahyökkäykseen. Niin paljon se herätti ajatuksia.. Tarvitsin hieman aikaa purkaa asiaa mielessäni ja kääntäen kaivaa siitä parempaan johtavia polkuja. Tietysti voi olla, että värikynää oli lisätty tarinaan huomioarvon takia, mutta niin monta kierteelle mennyttä kohtaa löysin, että hirvitti, ahdisti, harmitti vietävästi ja säälitti ihan vain muutamia tunnetiloja omalta kohdalta mainitakseni.

Lyhyesti: Toimittaja oli kovin kimmastunut kun kylpylässä, jossa hän vieraili, hoitomenun neljän...